06
Vuosi ilman uusia vaatteita – olisiko se mahdollista? Kyllä, sitä voisi kokeilla. Ja entä jos sen tekisi saman tien isommalla porukalla?
Ajatus Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteesta tuli minulle mieleen elokuussa 2014. Suomessa heitetään joka vuosi roskiin yli 10 kiloa vaatteita henkilöä kohti. Se on aivan järjetön määrä. Ja syynä siihen on kulutuskulttuurimme, joka korostaa määrää laadun sijaan. Kannustaa ostamaan paljon ja halvalla. Ja heittämään tavarat yhtä taas nopeasti pois uusien tieltä.
Kuka oikeastaan hyötyy halvoista vaatteista? Heikkolaatuisten vaatteiden ylenmääräinen tuotanto aiheuttaa ympäristölle kuormitusta niin niiden alkuperämaassa kuin siellä, missä ne heitetään kaatopaikalle. Halvat hinnat näkyvät myös työntekijöiden palkoissa ja oikeuksissa, joita usein säälittä poljetaan. Eikä kertakäyttökulttuuri tule usein halvaksi kuluttajallekaan. Kalliimpi, mutta kestävämpi, huolella pidetty ja korjattu vaate tulee loppupelissä helposti halvemmaksi kuin pussillinen halpistuotteita.
Moni tiedostaa kaiken tämän osaltaan, mutta ei silti muuta kulutuskäyttäytymistään, sillä on helppo sortua houkutuksiin, joita tämä yhteiskunta meille tarjoaa. Mutta entä jos kestävämmästä kulutuksesta saisi oikean kansanliikkeen? Tekisi siitä selkeän haasteen, johon olisi helppo lähteä mukaan ja samalla haastaa kaverit mukaan? Tämä tuntui toimivalta ajatukselta ja niin syntyi Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste.
Nimensä mukaisesti ajatuksena oli elää vuosi ilman uusia vaatteita. Koska vaatteille kuitenkin tulee välillä tarvetta ja toisaalta toisilla niitä on ihan liikaa, ei haaste koskenut käytettyjä vaatteita. Lisäksi joskus eteen tulee vain tilanteita, että täytyy ostaa jotain uutta, joten haasteen sääntöihin kuului mahdollisuus tehdä myös kolme poikkeusta. Niin ja kengät muuten lasketaan myös vaatteiksi! Helppoa, yksinkertaista ja ympäristöystävällistä, mutta silti haastavaa.
Haasteen alkupäiväksi tuli 30.8.2014, jolloin vietettiin vuoden toista Siivouspäivää. Mukaan haasteeseen sai liittyä myöhemminkin, pääasia että vuosi tuli täyteen. Ja moni siihen liittyikin. Pian Facebook-tapahtumassa alkoi vilkas keskustelu siitä, miten aikoi haasteeseen ottaa osaa ja mitkä tulisivat olemaan pahimmat paikat sortua. Muille osallistujille jaettiin neuvoja ja kerrottiin omista onnistumisista – sekä repsahduksista. Moni kertoi suhtautumisensa kaikkeen kuluttamiseen muuttuneen haasteen myötä. Kriittisyys kulutuskulttuuria kohtaan kasvoi sitä mukaa, kun huomasi, miten vähän uutta tavaraa oikeastaan tarvitsee.
Tottakai minäkin lähdin mukaan haasteeseen, enkä ajatellut sen olevan liian vaikeaa. Vaikka miesten (ja varsinkin 193 cm pitkän) ei ole niin helppo löytää käytettyjä vaatteita, ostan vaatteeni pääasiassa kirpputoreilta. Ja ennen kaikkea tarpeeseen, vaikka kyllä vaatekaappiini on eksynyt joitakin vaatteita, joita ei ole pitkään aikaan tullut käytettyä.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisen poikkeus haasteesta piti tehdä matkalla, kun moneen kertaan kokoon parsitut shortsit sanoivat itsensä irti ja repesivät yhtä aikaa vähän joka puolelta. Olin etsinyt jo pidempään shortseja kirppareilta, mutta sellaisia ei ollut löytynyt, joten nyt täytyi suunnata kauppaan ja ostaa uudet. Ei voi mitään.
Seuraava hairahdukseni tuli työmatkalla Riiassa, kun paikallisen vaihtoehtoisen kulttuurikeskuksen Occupy everything -paita lähti mukaani. Mutta ehkä se ei ole niin paha, kun kuitenkin tuettiin hyvää tarkoitusta? Ja kun se tulee kuitenkin osin työkäyttöön (on mullakin työt!)? Näin asian ainakin itselleni perustelin, sillä itselleni ihan pakollisesta ostoksesta ei ollut kyse.
Kolmannen kerran uusi vaate lähti mukaani Madridissa. Samoilla perusteilla päädyin ostamaan kadulta aktivistiporukalta Paidan tekstillä Si no nos dejan soñar no les dejaremos dormir (’Jos emme saa unelmoida, emme anna heidän nukkua’). Kannatetaan. Sen verran paljon, että kolmas lipeäminen haasteesta tuli siinä.
Eli kaikki kolme poikkeusta säännöstä tuli täyteen – ja vuotta oli minulla jäljellä vielä neljä kuukautta. Onneksi Suomessa oli alkamassa kesäkirppiskausi, eikä mitään suuria tarpeita vaatehankinnoille ollut, joten loppuaika meni aika kivuttomasti (tosin sukista tuli pulaa loppua kohti – onneksi oli kesä!). Maaliin päästiin, vaikkakaan ei ihan puhtaasti.
Vaikuttiko haaste sitten omaan kuluttamiseeni? Kyllä, vaikka oletin olevani jo suhteellisen tiedostava kuluttaja. Kun takaraivossa oli aina ajatus siitä, että voi tehdä vain kolme poikkeusta, ei uusia vaatteita lähtenyt usein edes miettimään vaihtoehtona. Ongelmaksi minulle nimittäin koituivat farkut, jotka kaikki alkoivat olla hajoamispisteessä jo haasteen alkaessa. Ja voin muuten kertoa, että kokoani ei todellakaan löydä käytettynä! Usein ei edes uutena. Sain kuitenkin vihdoin korjattua ne, osan useampaan kertaan (kiitos Punavuoren asukastalo Betania!) ja selvisin kunnialla loppuun saakka. Rethink, refuse, reduce, repair, reuse, recycle!
Nyt vuosi 2015 lähenee loppuaan ja sen verran hyvä fiilis haasteesta jäi, että ajattelin lähteä siihen mukaan taas, tällä kertaa vuoden alusta. Sinänsä meininki on pysynyt aika samana haasteen jälkeenkin, sillä olen ostanut uutena vain Kallio Block Party -paidan, joita jäi yli Kallio-liikkeen voimin järjestämästämme tapahtumasta. Ja läjän sukkia, sillä niitä ei enää ollut montaa ehjää paria jäljellä. Siitä viisastuneena jätänkin alushousut ja sukat haasteen ulkopuolelta vuonna 2016. On ympäristölle parempi, ettei joudu pesemään pyykkiä niin usein, kun omistaa tarpeeksi sukkia ja alusvaatteita.
Mutta näillä eväillä mennään siis vuoteen 2016 ilman uusia vaatteita! Tosin tiedän jo nyt, että saatan joutua ostamaan uudet farkut, vanhat alkaa olla niin loppuun käytetyt. Mutta toivotaan parasta!
Ja nyt kun olet lukenut tänne asti, niin minulla on yksi pyyntö: liity sinäkin mukaan haasteeseen. Kerro siitä Facebookissa. Kutsu kaverisikin mukaan. Ja tehdään yhdessä koko vuoden mittainen ympäristöteko. Yksi ihminen ei usein voi vaikuttaa paljoa, mutta kun mukana on tuhansia ihmisiä, alkaa tällä hommalla olla merkitystä.
PS. Vuosi ilman uusia vaatteita 2016 -haasteen FB-tapahtuma löytyy täältä.
PPS. Kerron taas jossain vaiheessa, miten haasteen kanssa sujuu. Olisi kiva kuulla, miten teilläkin menee ja mitä ajatuksia on herännyt.